Mustalaiskerjäläisistä

Dokumentit, jotka yrittivät nostaa kissan pöydälle järjestäytyneen kerjäläisrikollisuuden kitkemiseksi, aiheuttivatkin hemmetisti hallaa. Nyt yleinen mielipide näyttäisi olevan se, että kaikki ulkolaiset Romanit, ovat pohjasakkaa ja kuuluvat vähintään rikollisliigaan, jos eivät jopa mafiaan.

Aivan varmasti mukana on järjestäytynyttä rikollisuutta, mutta se ei missään nimessä muuta ihmisoikeuksia. PÄIN VASTOIN. Jos kerran mukana on rikollisuutta, totta helvetissä meidän sivistysvaltiona pitää tehdä jotain ja nopeasti. Pitää löytää kadulta kerjäävät äidit, lapset, isät, antaa ensiapua ja ottaa heidän kotimaahansa yhteyttä. Ja niitä kotimaita sietäisi hävettää.

Pahin tilanne on Romaniassa, jossa väestöstä 10% on Romaneja ja heitä kohdellaan kuin juutalaisia aikanaan Saksassa. Romanit eivät pääse hevillä töihin, heillä on alkeelliset asuinolot ja todella puutteellinen koulutus. EU kieltää rasismidirektiivissään etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän, mutta se ei koske Romaneja. Tosi noloa Romanialle. Tosi noloa EU:lle.

Ajatella, että kehtaamme paasata kolmansien maiden ihmisoikeuksista ja meillä on tämmöinen pimeä puoli Euroopassa. Eurooppa ei ole Pohjois-Koreaa parempi koti niille, jotka syntyvät väärään kansaan.

Tämä blogi: Avasin kotimme Romanikerjäläisille, sai palan kurkkuun.
Kaikkein pysäyttävintä blogissa oli lista niistä, jotka eivät auttaneet:

1. Seurakunnalla ei ollut mitään mahdollisuuksia taloudelliseen avustamiseen.
2. Kunnan maahanmuuttopalveluissa pahoiteltiin tilannetta.
3. Jyväskylän Katulähetyksen Päiväkeskukseen ei oteta lapsiperheitä.
4. Ruokapankki ei avusta ihmisiä, joilla ei ole voimassa olevaa toimeentulotukipäätöstä. Hätäpaketin sentään saimme, mutta seuraavan saisi vasta vuoden päästä.
5. A-Killan päiväkeskukseen ei saa tulla, ellei ole entinen alkoholisti.
6. Ensi- ja turvakodin asiakkaaksi ei pääse ilman sosiaalitoimen lähetettä.
7. Hope ry:n Jyväskylän osasto auttaa vain jyväskyläläisiä.
8. Pelastusarmeijan kohdalla välkähti valoa: he antoivat perheelle lahjakortin ruokaa varten.
9. Neuvola suostui järjestämään yhden tarkastuskäynnin ja verikokeet synnytystä varten.
10. Helluntaiseurakuntaa ei kiinnostanut.
11. Vapaakirkkolaiset kiinnostuivat, mutta eivät pystyneet tarjoamaan pidempiaikaista apua.
12. Katulähetyksellä oli vapautumassa kriisiasunto, mutta sinnekään ei päässyt ilman sosiaalitoimiston siunausta.

Miettikää perhettä, joka kiertää vanhalla pakettiautolla kaupungista toiseen. Miettikää viettävänne Suomen kesässä pienten lasten kanssa koko kesä pakettiautossa ilman varmuutta seuraavan päivän sapuskasta. Joo joo, niiden kotimaa on vastuussa, mutta entäs jos kotimaata ei kiinnosta. Saattaa tuntua vähän toivottomalta. Oikeesti.

Tsekin koulutusjärjestelmä syrjii Romanilapsia

Homofoobikkojen suojelupäivä

Melko moni varmaan tietää, että viime perjantaina oli trans- ja homofobian vastainen päivä. Kyllä ottaa päähän, että semmoinen päivä pitää olla.

Tämmöisenä ihan tavallisen perheen, tavallisena heteroäitinä, joka ei joudu näiden asioiden kanssa juurikaan vastatusten, on ihan käsittämätöntä ymmärtää, miten ihmeessä tällaiselle päivälle voi olla tarvetta.

En tunne yhtään ihmistä, joka on homo- tai transfoobikko, mutta jossainhan semmoisia lymyilee Suomen maassakin, kun kerran tällaista päivää tarvitaan. Ehkäpä sekin, että avioliitto- ja adoptio-oikeus eivät meillä todeudu, kertovat, että jossain syrjäkylillä niitä varmaan piilottelee jokunen. Tosin aika monet ystävistäni ovat melko korkeasti koulutettuja ateisteja ja eikö yleisesti ajatella, että homofoobikko pääsääntöisesti on joko fundamentalisti-kristitty, kauhean kalkkeutunut tai vähän keskimääristä alemman älykkyysosamäärän omaava henkilö, joka ei osaa ajatella, että elämä voi toisilla olla toisenlaista, mutta silti ihan yhtä ok, kun oma elämä.

Oma ajatukseni poikkeaa yleisestä mielipiteestä homofoobikkoja kohtaan aika lailla ja koska olen yltäpäältä hetero, voin sen kertoa ilman, että vaikuttaisin siltä, että kiukuttelisin vastaan. Olen tavallisessa elämässä aika pliisu ihminen, semmonen diplomaattinen keittiössä pyörivä täti, mutta hiljaa mietteissäni olen päätynyt semmoiseen ajatukseen, että koska homot mielletään usein intellektuelleiksi ja lesbot jämäkän järkeviksi ja homofoobikot vähän yksinkertaisiksi maalaistolloiksi tai skinheadeiksi, pitää asialla olla jokin yhteys. Ja koska sukupuolisella suuntautumisella ei missään nimessä ole tekemistä älykkyysosamäärän kanssa... täytyy tyhmien homo- ja heikkojen lesbo-parvien olla jossain. Lasten sanonnassa, ite oot, ku toista haukut, saattaakin piillä totuus. Jospa ne yksinkertaisemmat, sisäänpäinkääntyneet ja heikoimmat homot ja trans-sukupuoliset löytyvätkin niiden foobikkojen leiristä. Ja koska koko tämä kiistely ei siten koske meitä heteroja ollenkaan ja koska on epäreilua, että fiksummilla ja vahvemmilla homoilla ja trans-sukupuolisilla on oma päivänsä, mutta kaapissa olevat heikommat ja tyhmemmät jäävät ilman omaa päivää, ehdotankin, että kaikki, joilta löytyy edes vähän sympatiaa näitä vähäosaisempia kohtaan, juhlisisivatkin ensivuonna 17. päivä toukokuuta homo- ja transfoobikkojen kaapista-astumisenpäivää.

Ja niin kaikki eläisivät onnellisena elämänsä loppuun saakka.

Kofeinismi

Lopettaisinko kahvin juonnin..?
Miksi en... Sehän on vain juoma muiden joukossa vai onko?

Jos kahvipaketista saa noin 65 kupillista kahvia päivässä ja kunnon mukiin menee kaksi kuppia.
Jos siis juon 3 mukillista kahvia päivässä, yksi paketti riittää noin kymmeneksi päiväksi. Eli kahvia menisee noin kolme pakettia kuussa. Ostan aina reilun kaupan kahvia ja se maksaa noin 5 € / paketti.
Kuukaudessa kahvinjuontini tulee maksamaan 15€.
Vuodessa kulutan rahaa siis noin 180€.
Ja jos suomalaisnaisen eliniänodote otetaan huomioon, jäljellä olevia kittausvuosia on jäljellä ainakin nelisenkymmentä ja näin laskettuna tulisin siis säästämään noin 7200€ jättämällä kahvin pois. Aika paljon, eikö?

Kahvin hyödyiksi ovat monet kahvitehtaiden rahoittamat tutkimukset huomanneet parantuneen keskittymiskyvyn ja tarkkaavaisuuden. Tosin puolueettomat tutkimukset näyttävät olevan kovasti sitä mieltä, että tutkittavien kofeiinivajaus on tehnyt tepposensa ja saatu kahviannos vain palauttaa
tilanteen normaalille tasolle.

Kahvin tuoksu on oikein hyvä, mutta onko niin, että kofeiiniriippuvuus maustaa kahvin maistumaan hyvälle, vaikka todellisuus olisi ihan toisenlainen. Lisäksi kahvi värjää hampaat, mikä on pitkä miinus.

Etsiskellessäni tietoa kahvista, löysin mainintoja kahvin vaikkutuksesta mielenterveyteen... paniikkihäiriöihin, depressioihin ja skitsofreniaan. Hui!
Toisaalta taas itsemurhariski näyttäisi muutaman seuranta tutkimuksen mukaan olevan kahvinjuojilla pienempi. Ei mikään ihme, koska päänsärky kofeiinittomana on hirveää.

Jossain mielisairaalassa koko sairaalan siirtyminen osittaiseen kofeiinirajoitukseen vähensi päällekarkauksia 25–30 % ja omaisuusvahinkoja 50 %... hmmm...

Tiesinkin valmiiksi, että kofeiini on keskushermostoa ja aineenvaihduntaa kiihottava piriste, mutta en ollut tullut ajatelleeksi, että muita keskushermostoa piristäviä aineita ovat esimerkiksi amfetamiinit, ekstaasi ja kokaiini... Stimulanttien yleinen vaikutus on piristävä ja energisoiva. Jos kofeiini keksittäisiin nyt, se ei varmaan enää pääsisi sallitujen listalle..? Näitä "ei niin kivoja"-asioita lukiessani tuli hymyn väre suunpieleen, kun mietin nuorisoa moralisoivia mummeleita, jotka kädet täristen itse vetävät keskushermostostimulantteja nätistä posliinikupista. Onkohan kahvissa tosiaan vaikutukset pienet, mutta riippuvuus suuri. En kyllä taida edes tuntea ketään, joka olisi lopettanut kahvin juonnin?

Ehkäpä tässä oli nyt riittävästi infoa itselleni, jotta saisin aloitettua lopettamisen, mikä sekin tuntuu melko jännältä. Mitenköhän pärjään pääkivun kanssa? Wikipedia tiesi kertoa, että: "Säännöllisen kahvinjuonnin lopettaminen saattaa aiheuttaa päänsärkyä, ärtyisyyttä, väsymystä, mielialan vaihteluja ja keskittymiskyvyn puutetta. Vieroitusoireet lakkaavat yleensä noin viikon kuluttua. Kofeiinin vieroitusoireet ovat kuitenkin melko tuntematon aihe, sillä kahvinjuonnin terveysriskit ovat hyvin pieniä minkä vuoksi ihmiset eivät koe kahvista luopumista tarpeellisena."

Jospa en sittenkään lopettaisi.

Munapeli

"Äiti, saadaanko me pelata munapeliä?"
"MITÄ?"
"No, MUNAPELIÄ!"
"Ai, Monopolia... Saatte toki :)"

Stressinhallintateoria

Olen ollut pari päivää poissa koneelta niinkin leppoisasta syystä, kuin mahahaava.

Stressillä taitaa olla näppinsä pelissä ja aloinkin tutkiskelemaan asiaa omaan ratkaisukeskeiseen tyyliini. Miten selättäisin stressin? Elämässäni ei ole tilaa stressata, koska lapset tarvitsevat voimissaan olevan äidin. Mieheni tarvitsee vaimon. Koirani tarvitsee ulkoiluttajan. Jääkaappini tarvitsee täyttäjän.


Listaan tähän stressini aiheet, joita löytyikin yllättäen melko monta:

1. Lasten pärjääminen koulussa (tulevaisuus)
2. Lasten pärjääminen harrastuksissa (itsetunto ja hyvä mieli)
3. Lasten täit ja flunssat
4. Oma terveys (Mitä lapset tekisivätkään ilman muo)
5. Lasten kaverisuhteet (sosiaalisuus)
6. Lasten kehitys
7. Raha (Jotta lapsilla olisi kaikki tarvittava)

Olen listojen kirjoittelija ihmistyyppiä, mutten ollut koskaan kirjoittanut listaa stressin aiheesta, koska en ennen tätä talvea ollut koskaan tajunnut tunteneeni stressiä. Nuorena kannoin mukanani melkoista muistojen painolastia ja varmaan se nosti stressitasoani niin, että kun pääsin omaan elämääni kiinni vanhoja muistelematta, perustin perheen ja aloin huolehtia ja stressata muiden puolesta, enkä tullut edes kokeneeksi koskaan stressitöntä ajan jaksoa elämässäni. Ehkäpä stressi tarttui mukaani jo kohdussa? Tarttuuhan se eläimilläkin.

"Noo, ei kannata turhaa stressata-" ja ratkaisukeskeinen elämänasenne ylipäätänkin ovatkin helppoudeksi naamioituneena saaneet  minut nyt sairastumaan fyysisesti. Mitä helvettiä? Olisiko sittenkin pitänyt käydä asioita läpi (eli märehtiä) menneisyyden tapahtumat ja  jauhaa hiekkalaatikon reunalla paskaa äitien kanssa turhanpäiväisyyksistä (kelata pelkoja lasten suhteen vertaistuen parissa), eikä vain olla muka huolestumatta mistään. Olisiko kuitenkin parempi tuntea, ahdistua ja hajota välillä, eikä aina olla vain reipas, kypsä ja jaksava?

Turha stressi tuntuu hivenen siltä, että olisi vaarassa kokoajan, mutta ilman syytä.

Moni löytämäni sivusto tarjoaa sellaisia neuvoja, kuin;

• Ole positiivinen
• Älä murehdi turhaan
• Anna asioiden olla, älä stressaa turhaan
• Lepää, rentoudu, nauti hetkestä
• Liiku, syö terveellisesti

Kaikki tietävät nämä vinkit ja lähes joka-ainoa ihminen, jonka tunnen noudattaa näitä neuvoja niin hyvin kuin pystyy, mutta miksi sitten kuitenkin jonkun lähteettömän tutkimuksen mukaan 45% aikuisista  kärsii stressin fyysisistä oireista tai jopa sairastuu stressin aiheuttamiin sairauksiin jossain vaiheessa elämäänsä?


Mitäpäs jos kaikki ovatkin väärässä?

Syön hyvin, en juo alkoholia, en juo kahvia, en tupakoi, syön lisäaineetonta kotiruokaa, asun mahdollisimman terveellisessä ympäristössä  ja olen hyvästi naimisissa.  Lisäksi ajattelen ratkaisukeskeisesti ja aina kun tulee tarpeettomia ahdistavia ajatuksia pistän ne tiukasti pinnan alle. Mitäpä jos pitäisi vanhan kunnon Freudin ukon oppien mukaan sittenkin märehtiä asioita, olla välillä helvetin surullinen ja oikein kylpeä huolissa, kunnes ne eivät enää polta?
Mitäpä jos vanha neuvo:"Elä itke, kaikki on hyvin" onkin väärä?

Jospa ihmiset sairastuvat stressiin ja stressin takia siksi, että he yrittävät jättää asian huomiotta.
Jospa kuitenkin kodin sotkuisuuden aiheuttamaan stressiin auttaakin siivoaminen, eikä meditoiminen.
Jospa selittämättömään stressiin auttaakin vanhojen traumojen kaivelu, eikä luonnossa liikkuminen.
Jospa rahahuolien aiheuttamaan stressiin auttaakin toisen työn ottaminen, eikä terveellisempi ruokavalio.
Jospa huoleen lapsista auttaakin yhdessä tekeminen ja jonkun kanssa asioiden märehtiminen, eikä lainkaan väkisin hoetut positiiviset mantrat.
Jospa naisten lehtien artikkelit ja internetin virallisen näköiset terveyssivustot luulevatkin väärin.
Jospa asia onkin nurinkurin, keisarin uudet vaatteet.

No, olen nyt sitten hirveissä vatsakivuissa verta vähän oksennelleena märehtinyt huoliani ja menneitä tapahtumia, jotka muokkasivat minusta ihmisen, joka huolehtii liikaa ja välittää vähän ylimääräristäkin (maalaa piruja sisäiselle seinälleen) vatsahaavaan saakka.

Jos nyt sitten kuitenkin selviää, että tämä tuska johtuikin heliko-bakteerista, eikä stressistä, niin mä en kyllä ala.

Päivän säästövinkki

Pakko heittää nyt omatkin ajatukset kehiin, kerran tämä keskustelu tästä sukupuolineutraalista avioliitosta käy niin kuumana, selaisin nettiä etsimällä aiheesta tietoa.

No, joojoo, kyllä se on tasa-arvoa, että ihmisen saa mennä naimisiin sen sukupuolisen henkilön kanssa kun haluaa, eiköhän se perusihmisoikeutena ole jo kaikille omilla aivoillaan ajatteleville peruskauraa... ja että kirkon ei tarvitse vihkiä niitä, jos ei halua, joten se ei loukkaa kenenkään näkemyksiä blaa blaa... Kävin kuitenkin kirkon sivuillakin ajan kulukseni katsomassa kirkon kantaa keskusteluun sillä aikaa, kun vauva nukkui päikkäreitä ja siellä kyllä kovasti vannottiin tasa-arvon nimeen...

Samalla löysinkin linkin:

Miksi kuulua Kirkkoon?

Sivulla sanottiin, että ihmiset tuntevat kirkon hengelliseksi kodikseen ja aloin ajattelemaan asiaa, kun mä en ole juuri tuntenut mitään vetoa kirkon "kodikkaisiin" tilaisuuksiin.

Seuraavaksi klikkasin itseni sivulle: Mitä kirkko tarjoaa? Tajusin, että yli 10-vuotta tässä kaupungissa asuneena, en edes tiedä, missä "kotiseurakuntani" kirkko sijaitsee. Viimeinenkin yhteys kirkkoon katosi vuosia sitten, kun seurakunta lopetti päiväkerhon meidän kylällä.

Aloin kiinnostua asiasta vielä vähän lisää ja löysin kirkollisverolaskurin.
Olenko tosiaan tullut vuosien varrella maksaneeksi yli 10 000€ euroa näistä mahtavista palveluista:

• Kaste: 3 meidän lapsistamme on kastettu
• Konfirmaatio: Ei yhtään Konfirmoitua lasta, eikä ainakaan kolmesta vanhimmasta tulekkaan
• Avioliittoon vihkiminen: 1kpl
• Kodin siunaaminen: Niin mikä..?
• Rippi: Telkkarissa olen nähnyt, mutten edes tiennyt, että Suomessakin voi ripittäytyä
• Hautaan siunaaminen: Niin tosiaan pelkkä hautaan siunaaminen on ilmaista. Hautapaikasta sen sijaan joutuu maksamaan erikseen jopa tuhansia euroja vuokraa ja siltikin seuraava raato haudataan samalle paikalle 25vuoden päästä, ellei perikunta maksa lisää... Niin ja esimerkiksi 10vuoden nurmikon leikkuun haudan päältä saa ostettua lisäpalveluna tonnilla... Samaan rahaanhan saa jo muutaman kilometrin tien lumityöt hoidettuna... Kallista, kallista...
• Jumalanpalvelukset sunnuntaisin ja juhlapyhinä: Käyntejä 0
• Ehtoolliset: 2 kertaa, kummilasten rippijuhlissa
• Raamattu- ja rukouspiirit, retriitit: Kertoja 0, (mikä ihmeen retriitti?)
• Lasten päiväkerhot: 2 lasta käynyt, yhteinsä kerhokertoja siis noin 120, kunnes sekin palvelu vietiin meiltä.
• Kouluikäisten kerhot: Ei ole meillä näkynyt
• Perhekerhot, pyhäkoulu, partio: Ei
• Rippikoulu, isostoiminta, nuorten illat, leirit ja retket: Käyttökertoja 0

Yhteensä koko aikuisikänä käyttökertoja siis 126, joille hintaa on siis tullut 80€ / kerta.

Menin sitten ja erosin kirkosta. Nähdäkseni aika mielettömän tehokas säästövinkki...

Jos sitten joskus olisi aikaa kiinnostua sieluni tilasta (olisi kyllä aika yllätys) tai muo pyydettäisiin seittemättä kertaa kummitädiksi jollekkin, jolle ei pakanakummi kelpaa, uudestaankin liittyminen on netissä tosi nopeaa ja helppoa.

Jouluvalosääntö

Maailmassa on paljon kirjoittamattomia sääntöjä. Yksi niistä on jouluvalosääntö.

Jouluvalot tuovat kivasti tunnelmaa ja valoa pimeisiin syysiltoihin ja semmoista ihanaa joulunodotuksen tunnelmaa. Jouluvaloja voi hyvin pitää loppiaiseen asti, jos itseä ei rupea siinä vaiheessa jo tympimään, mutta nyt on kuulkaa maaliskuu! Siitä loppiaisesta on hei jo yli kaks kuukautta!

Jos lasketaan koko meidän kortteli, niin jouluvalot löytyy edelleen noin 35% taloja. Ymmärtäisin hyvin, jos joku ei olisi saanut aikaiseksi ottaa niitä pois tai liikuntakyvyn puute estäisi rämpimästä sinne hankeen niitä nitkuttamaan siitä toispuoleisesta serbiankuusesta irti, mutta mikä helvetti pakottaa ihmisen joka ilta sytyttämään ne valot?

Meidän korttelissa onneksi melkein kaikilla oli hillityt jouluvalot, mutta oli tuolla parin sadan metrin päässä semmoiset vilkkuvat värivalotkin. Niistä tosin ei tule edes joulu mieleen, joten ne saisivat mun puolestani vaikka ollakkin... mielumminkin tulee mielleyhtymä jostain halvasta baarista sivukujalla. Ehkäpä sama oivallus tuli niiden omistajallekin, sillä hän otti neonhärpäkkeensä jouluvalosäännön mukaan pois, toisin kuin tämä meidän korttelin joulusäännönvasta-ajattelijat.

Joka kerta, kun pimeällä ajan korttelin ympäri, pohdin keinoja tilanteen korjaamiseksi, mutta en ole vielä löytänyt laillista / naapurisopua ylläpitävää ratkaisua tilanteeseen. Jos joku naapureista sattuu nyt lukemaan tämän, niin ei sitten tartte enää ihmetellä, miksen moikkaa teitä, kuin naama myttyrällä vaisusti. Otatte sitten edes sen töpselin pois sieltä pistokkeesta, niin saattaa ruveta taas käsikin kevättä kohdin heilahtelemaan.

Sitä mä kyllä ihmettelen, miksi aina puhutaan suomalaisten kaamosmasennuksesta. Masennus helpottaa kuulkaa heti, kun valaistus muuttuu tarjoustalon melkein aidon näköisistä tallilyhdyistä, (jotka eivät muuten sekuntiakaan huijaa ketään, että niiden sisällä palaisi söpöt pikku tuikut) joko luonnolliseksi aamuauringoksi tai sitten ollaan vaan ihan vittu vaikka pimeässä.

Ekovinkki: Liina uusiokäyttöön

Kun vauva muuttuu taaperoksi,eikä liinalle enää ole käyttöä, kannattaa kierrätys- ja säästömielessä vaikka ommella liinasta yöpukuja.

Tarvitset vain:
-Joko käytetyn liinan tai noin viisi metriä trikookangasta.
-Kokonaisen rullan leivipaperia kaavoja varten
-Ison roskapussin valtavalle määrälle leikkuujätettä

Valmistus aika noin 11 tuntia ja näin kiva tuli:

 

Itse vahingossa tulin ommelleeksi toisen etupuolen kappaleen väärin päin ja

koska uusi saumuri tekee purkamatonta saumaa ja leikkaa ylimääräisen kankaan pois,

oma yöpukuni on nyt käyttökelvoton, mutta kyllä taas oli mukava harrastaa käsitöitä. <3

Vitun täit tulivat taas

Oireet:
-Päänahan kutina johtuu täiden puremista. Aluksi ei kutita laisinkaan.

Kun kuulet täitä olevan lähipiirissä:
-Käy epäillyn hiukset läpi tekemällä jakaus parin sentin välein.
-Munat näyttävät pikkuruisilta seesaminsiemeniltä ja niitä on eniten korvan takana ja niskassa.
-Nuoret täit näyttävät hilseeltä, mutta eivät irtoa hiuksista helposti.
-Aikuisia täitä on hankala löytää, koska vilahtelevat pakoon.

HÄÄTÖOHJEET:
Kaikki kankainen + hiusharjat, pampulat, kammat, ponnarit:
-neljäksi tunniksi pakastimeen
-Kahdeksi viikoksi muovipussiin
-Kuudenkympin pesuun
-Kahdeksi tunniksi 80-asteiseen saunaan

Ihmiset:
-Kaikki perheenjäsenet on käsiteltävä samaan aikaan, myös ne, joilta ei täitä löydetä. Muuten sama rumba on edessä uudestaan hetken päästä!
-Pesu täishamppoolla tarkasti täishamppoopullon ohjeiden mukaan.
(Esimerkiksi liian vähäinen määrä shampoota tai liian kosteat hiukset jättävät vahvimmat täit eloon.)
-Uusi käsittely viikon päästä edellisestä.

Ehkäisy:
Tyttöjen hiukset tiukalle letille ja päälle suihkutetaan vaikka tätä täitä ehkäisevää ainetta. Lapsia kehoitetaan pitämään kaulaliinat ja pipot hihassa.

Niin ja tiedoksi vielä, että kaikki, jotka eivät hoida niitä täitä pois runsain toimenpitein, voivat pysyä kotona ja olla kiitos sitten tartuttamatta muita kouluissa ja päiväkodeissa.

Kyllä äiti tietää, miten pehmolelut pestään.

Kirjastossa opittua

Päivän vinkki, kun käyt kirjastossa hakemassa itsellesi lukemista, älä ota mukaan neljää villiä tenavaa.

 Hyviä lasten kirjoja löytyi kyllä iso pino, mutta aikuisten puolelta tarttui vahingossa matkaan näin kevään kunniaksi joulukoristeidenompelukirja, No, uusi saumuri saakin sitten alkaa valmistautumaan jouluun hieman odotettua aikaisemmin.

Saumuri

Tänään hylkään sukukirouksena kulkeneen ompelukoneeni. En kuitenkaan käy heittämään sillä vesilintuja, vaan lahjoitan sen piinaamaan seuraavaa sukupolvea. (heh heh)

Keittiön pöydällä huomiotani odottaa uutuuttaan kiiltelevä saumuri, joka joko pelastaa väsähtäneen käsityöharrastukseni tai hautaa sen lopullisesti. Nyt kirjastoon koluamaan ideahyllyä. Ottaisinko vekarat mukaan..?

Et voi olla kokeilematta

-Varaa ulottuvilesi näkkileipää
-Pyydä avustajaa asettamaan korvansa tiiviisti kalloasi vasten
-Rouskaise näkkileipää ylimääräisen korvan puoleisella hammaskalustolla.

Lupaan, että tämän harrastuksen parissa hauskaa piisaa pitkäksi aikaa...

Ensimmäinen päivitys

Koska monella on nykyään tapana pitää internetissä päiväkirjaa, minäkin päätin sitten lähteä leikkiin mukaan. En sen takia, että saisin jonkun lukemaan päiväkirjaani, vaan siksi, ettei tässä Kiljusten herrasväessä mikään kuitenkaan pysy salassa, niin miksei sitten kertoa yksityisasioitaan saman tien vaikka ihan kaikille.

On se niin käsittämätöntä, että ennen päiväkirjoissa oli lukot ja salaisuuksia säilytettiin visusti patjan välissä, vaan nytpä sitten avaudutaan kaikesta julkisesti seksielämää myöten. Itse en kyllä aio moisilla muita piinata nyt, enkä tulevaisuudessa, mutta ihan vain tiedoksi kaikille, semmoinen ei ole normaalia.

Facebookissa olen huomannut myös saman ilmiön. Kerrotaan rahatilanne, vauvatilanne, unirytmi ja sitten vanhempien sukulaisten vatsantoiminta on tullut liiankin tutuksi. Ehkä silti säälittävyyden huippu on kännipostaukset.

Murrosikäinen poikani kysyi, että miksi et säädä niitten ärsyttävien ihmisten postauksia niin, että et niitä näe, mutta mitä iloa sitten enää facebookista olisi? Tai näkeehän sieltä miten kivasti on viiniä nautittu hyvässä seurassa laihana juuri hiihtolenkiltä palanneena. Niin varmaan joo.

No, mutta nyt koira on oksentanut seitsemänvuotiaan päiväpeitolle ja leikki-ikäinen kävi kierimässä sen päällä. Semmosta arkea sitten taas.