Tänään hylkään sukukirouksena kulkeneen ompelukoneeni. En kuitenkaan käy heittämään sillä vesilintuja, vaan lahjoitan sen piinaamaan seuraavaa sukupolvea. (heh heh)
Keittiön pöydällä huomiotani odottaa uutuuttaan kiiltelevä saumuri, joka joko pelastaa väsähtäneen käsityöharrastukseni tai hautaa sen lopullisesti. Nyt kirjastoon koluamaan ideahyllyä. Ottaisinko vekarat mukaan..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti